Näyttää olevan tavallinen tarina kun nettisoturit joutuvatkin ottamaan vastuuta kirjoituksistaan: netissä niin uhotaan mutta haastattelussa kiemurrellaan kuin pytonkäärme.
Pohjoissuomalainen keski-ikäinen, Facebook-profiilinsa mukaan metsästystä harrastava Jouni kommentoi kirkkonummelaisen Lucia-neidon ihonväriin perustuen, ettei pidä häntä suomalaisena. – Eipä ollut suomalainen tämäkään, mies kirjoitti erään suomalaisen median Facebook-päivityksen kommenttiosiossa.
Kun IS soitti miehelle kysyäkseen, voisiko hän avata ajatteluaan, hän kieltäytyi. Hänen mukaansa hänellä on oikeus mielipiteeseensä.
Mies kiistää syyllistyneensä rikokseen kirjoittelussaan ja vetoaa sananvapauteen. Hän ei vaikuta olevan muutenkaan sillä tuulella, että haluaisi erityisesti vastata sanomisistaan. Mutta ettekö voisi hieman avata ajatteluanne, kun kuitenkin olette omalla nimellä ja kasvoillanne halunnut kommentoida tähän sävyyn nuorta naista sosiaalisessa mediassa?
– En kommentoi. Eiköhän me lopeteta tämä puhelu, kun ei tämä johda mihinkään.
Miksi ette kommentoi? Miksi teidän on vaikeaa perustella ajatuksianne, jos kuitenkin voitte kirjoittaa tällaisia kommentteja internetissä? – En kommentoi, mies vastaa.
Pian hän lopettaa puhelun ja valittelee kysymysten olevan hyökkääviä häntä kohtaan.
Sillon joskus 90-luvun lopulla oli se ilmiö että jotkut jättivät aivot narikkaan mennessään Internettiin (tai BBS:ään), nykyään se tuntuu olevan aika normi.
Siihen aikaan sentään puhuttiin netiketistä ja sellainen toiminta oli pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
Suuri osa ihmisistä on mielestäni erkaantunut siitä ajatuksesta, että näytön toisessa päässä on elävä lajitoveri, mikä on nykyinternetissä rehottavan vastakkainasettelun ja ääriesimerkkien käyttämisen takia ongelmallista. Kuten jutussa viimeisenä haastateltu toteaakin hetken mietinnän jälkeen, että kirjoitti ennen kuin ajatteli. Internet on kuin kasvoton päiväkirja, jonka tunteista ei tarvitse välittää.